Olen vähän alle 50-vuotias porilainen entinen salibandyn aktiivipelaaja.
Joukkuepelaaminen yleensäkin on ollut aina sydäntäni lähellä, oli kyse sitten salibandysta, jalkapallosta, koripallosta tai jääkiekosta.
Niiden parissa on vapaa-aikani mennyt paljolti tähänkin asti jo nuoresta pojasta alkaen.
Pidän itseäni viimeiseen asti tiimipelaajana, joukkueen edun asetan omani edelle.
Glaukooma vei näkökykyni muutamia vuosia sitten. Näkövammastani huolimatta, käyn edelleen täällä Porissa pelaamassa salibandyä parissakin eri harrasteryhmässä näkevien kanssa sekä jääkiekkoa Ässien Special Hockey erityisryhmässä.
Viime syksynä osallistuin ensimmäisen kerran Aisti Sport – jääkiekkoleirille Vierumäellä. Sitä kautta päädyin näkövammaiskiekkoryhmän mukana Kanadaan, Canadian Blind Hockey – turnaukseen. Siellä pelasin ensimmäiset näkövammaiskiekko-otteluni. Sain kokea siellä myös onnistumisia, pari maaliakin tuli tehtyä, vaikka pelisäännöt olivatkin itselle uudet ja vaativat vielä totuttelemista.
Löydettyäni näkövammaiskiekon, on se tarjonnut minulle uuden väylän jatkaa itselle rakasta urheilua harrastuksena. Samalla saan myös haastaa ja kehittää pelitaitojani näkövammastani huolimatta. Se on ikään kuin avannut uuden polun ja urheilu elämässäni on saanut täten jatkoajan.
Näkövammaiskiekon myötä olen saanut myös uusia pelikavereita ja päässyt osalliseksi tätä hienoa yhteisöä.