Minä olen Antti Latikka liikunnanohjaaja Lapualta. Minulta löytyy huippu-urheilu taustaa uinnista aina paralympialaisia myöden, mutta nykyään vaikutan urheilun kentällä lähinnä taustavoimana asiantuntijana, valmentajana tai ohjaajana.

Minulla on synnynnäinen värikalvon puuttuminen eli aniridia ja oireyhtymä vaikuttaa monella tapaa silmän toimintaan ja rakenteisiin elämän varrella. Minusta piti tulla seuraava Lehtinen, Koivu tai Helminen, niin kuin monesta muusta ikäisestäni pojasta. En lopulta koskaan harrastanut perinteistä jääkiekkoa seurassa, mutta suurella ylpeydellä voin sanoa olevani pihapelien kasvatti.

Nuorelle pojalle oli toki kova kolaus ymmärtää, ettei jääkiekon harrastaminen ollut samalla tavalla mahdollista kuin vammattomille ystäville. Kaikesta huolimatta jatkoin näkevien ystävien kanssa “höntsäilyä”ja pääsin lopulta nopeasti yli harrastusmahdollisuuden puutteesta ja jatkoin jääkiekon intohimoista seuraamista penkkiurheilijana.

Vuonna 2013 törmäsin nettiä selatessani uuteen ja ihmeelliseen lajiin, jota Kanadalaiset kutsuivat nimellä “Blind Hockey”. Seurasin lajin kehitystä muutaman vuoden ja olin iloinen lajin kehityksen puolesta. Samalla olin harmissani, että mahdollisuutta tai välineitä ei ollut missään Euroopassa. Keväällä 2018 suunnittelin ystäväni kanssa unohtumattoman opintomatkan Kanadaan, jossa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan lajia ja luotiin suunnitelma organisoidun näkövammaiskiekko toiminnan aloittaminen Suomessa.
Olen tuon matkan jälkeen päässyt tutustumaan useisiin uusiin näkövammaisiin ja harjoittelemaan pelissä tarvittavia taitoja. Minulle varusteiden pukeminen tai maajoukkuepaita ei ole koskaan ollut se lopullinen tavoite. Ensisijaisesti haluan levittää tietoisuutta ja välineitä, jotta yhdeltäkään lapselta ei kiellettäisi pääsyä jäälle ja kaikilla olisi oikeus pelata näkevien tai näkövammaisten ystäviensä kanssa jääkiekkoa saavutettavilla välineillä.

Monesti olen vertaillut Suomen ja Kanadan suhdetta jääkiekkoon ja seurannut, kuinka intohimoisesti kanadalaiset ystävämme suhtautuvat peliin. Suomen näkövammaisjääkiekon yhteisö on jo nyt osoittanut voimansa rikkoa kaikki realistiset odotukseni, jotka minulla oli lajin rantauttamisen suhteen. Siksipä minulla ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö me yhdessä jääkiekkokansana saavuteta vielä paraurheilun piirissä jotain, mitä Suomessa ei ole ennen nähty!